Via Baltica auton ikkunasta

Niin siinä sitten kävi, että minun mahapöpö ei vaan mennyt ohi, vaan kuume palasi takaisin ja vatsaoireet myös. Monta kertaa arvoin, lähdenkö lääkäriin, mutta aamulla aina oli ihan ok olo ja mieluummin matkattiin sitten eteenpäin.

Suuntasimme Wroclavista kohti Liettuaa, suorinta tietä. Jäi siis näkemättä esimerkiksi Varsova kokonaan, mutta minkäs teet. Puolan tiet olivat hyvin vaihtelevassa kunnossa. Välillä urat ja möykyt rytyyttivät autoa, välillä oli kunnon moottoritie. Kovasti siellä rakennetaan koko ajan uutta tietä, joten varmaankin muutaman vuoden kuluttua tilanne on jo ihan toinen. Pysähdyttiin syömään erääseen tien varren ostoskeskukseen ja siinä oli apteekki. Kävin kysymässä, saako Puolasta antibioottia ilman reseptiä ja saihan sieltä. Sellaista, jota Suomessa ei myydä laisinkaan. No, parempi sekin! Tuon lääkkeen avulla olo hieman koheni ja jatkettiin taas matkaa.

Yövyimme Liettuan Kaunasissa, joka vaikutti oikein nätiltä kaupungilta. Söimme illalla hyvässä grilliravintolassa kaupungin piiiiiitkällä kävelykadulla, mutta muuten paikka jäi kyllä näkemättä. Seuraavana aamuna lähdimme matkaan. Bongattiin ensimmäiset suomalaiset henkilöautot Liettuassa! Liettuassa ja Latviassa tehdään paljon tietöitä, jotka kyllä hidastivat matkaamme. Muutenkin Via Baltica on erittäin hidas verrattuna Saksa-Tanska-Ruotsi-reittiin. Nopeusrajoitus on pääsääntöisesti 90 tai alle, rekkoja ja tietöitä paljon. En kyllä suosittele tätä reittiä, mikäli tarkoitus on päästä paikasta a paikkaan b. Sen sijaan etenkin Baltian maiden tutkiskelu muuten onnistuu hyvin omalla autolla.

Hetken aikaa arvoimme, jäämmekö yöksi Pärnuun, Haapsaluun vai Tallinnaan. Meillä oli lautta varattu perjantaiaamupäivälle. Kun tietyöt Rigan jälkeen loppuivat, totesimme, että ehdimme kyllä vielä torstainkin aikana lauttaan. Ei kun soittoa TallinkSiljalle ja varauksen vaihto. Ajatus kodista tuntui aivan ihanalta jo tuossa vaiheessa!! Loppumatka sujuikin sitten hyvin, mitä nyt lautta oli puolisen tuntia myöhässä. Kotiovea kolkutettiin joskus puolen yön aikaan ja oma sänky kutsui! Via Baltica siis suoritettu Wroclavista Tampereelle "yhden pysähdyksen taktiikalla".

Minun vointini on myös alkanut kohentua, kiitos "laajakaista"-antibiootin. Perjantaina tulehdusarvo oli vielä 88, mutta tänään maanantaina on jo melko normaali olo. Väsymys vaan on melkoinen! Vielä en tiedä, mikä pöpö oli kyseessä, mutta senkin pitäisi pian selvitä.

11 100 km takana!

PS. En tainnut ottaa Via Balticasta yhden yhtä kuvaa...autossa istuminen vaati kaikki voimat! Kuvittele suomalainen maalaismaisema höystettynä lukuisilla kattohaikaroilla, siltä siellä näytti!

Kohti itää

Garmisch-Partenkircenin hotelli oli kyllä suloinen, Almenrausch und edelweiss. Hotelli sijaitsi Garmischin puolella ja auton sai aivan eteen (iso plussa!). Hotellin julkisivuun oli maalattu paikalliseen tyyliin alppimaisia kuvia ja sama tunnelma jatkui sisällä. Henkilökunta oli todella miellyttävää ja kaiken kaikkiaan palvelu ja huone olivat hyviä.

Aamulla Mikko ja lapset kävivät laskemassa yhden kesäkelkkaradan, mutta sitten oli aika jo jatkaa matkaa. Olimme jo aiemmin katsoneet, että olisi kiva vierailla Neuschwansteinin linnassa, joka oli noin tunnin matkan päässä. Linnaa on aikoinaan käyttänyt Walt  Disney esikuvana prinsessalinnalle ja kieltämättä siltä se kyllä näytti! Otimme tässä kohtaa tietoisen riskin, emmekä varanneet kierrosta. Linnaan pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerralla ja sen vuoksi opastettu kierros on pakollinen. Noh, varaus olisi kannattanut, koska seuraava lähtö olisi ollut 16.30, eikä meillä ollut aikomusta jäädä sinne pidempään. Harmi! Varaus olisi kuitenkin pitänyt tehdä muistaakseni kaksi vuorokautta etukäteen, eikä tällä matkalla kauheasti uskalla ennakoida. Hieno se oli myös kaukaa katseltuna! 

Toinen kohteemme tuona päivänä oli Dachaun keskitysleiri. Pohdimme kyllä, voiko lapsia sinne viedä, mutta se ei kyllä ollut niin paha. Emme tietenkään vieneet heitä mihinkään näyttelyyn tms tai kertoneet "suihkuhuoneiden" merkitystä. Lähinnä puhuimme vankileiristä. Lapsista siellä oli lähinnä tylsää... Vaikuttava paikka. Kuvia en sieltä viitsinyt ottaa. 

Illaksi ajoimme vielä Prahaan, jossa pikaisen iltapalan jälkeen painuimme pehkuihin. Aamulla ajoimme auton parkkiin yhden metrolinjan päättärille ja hyppäsimme metroon. Ihastelimme Prahaa muutaman tunnin ja metroilimme takaisin autolle. 

Olimme melko väsyneitä kaikki, joten päätimme ajaa vain nelisen tuntia, Wroclaviin. Tsekin ja Puolan maaseudut ovat kyllä tosi kauniita! Ja täytyy sanoa, että kaikki isommat tiet ovat täällä olleet tähän mennessä paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Ainoastaan Prahan keskustassa olisi tarvinnut maasturia..eipähän tarvinnut varoa autoa, vaan katuja! 

Takapakkia pakki sekaisin..

Nappasin todennäköisesti Marseille'sta jonkun pöpön ruuasta.. Sen vuoksi hetken blogihiljaisuus! Oireet alkoivat pe-la yönä. Kuume nousi ja lihaksia särki. Seuraavana yönä taas alkoi ripulointi... Too much info!! Mutta siis vähän heikoilla menty! 

Tässä kuvia Cannes'n ja Nizzan välistä, Monacosta ja Italian puolelta. 

Lounaspaikkamme oli siis tämä! 

Eilen ajoimme yöpaikastamme Pietra Ligurista Gardalle Caneva-vesipuistoon. Mahtava paikka! Minä pötköttää varjossa ja muut viilettivät erinäisissä mäissä. Suositukset tälle paikalle!

Illaksi ajoimme vielä Bolzanoon, jossa Mikko sai käydä apteekissa hakemassa minulle lisää lääkettä ja aamulla uudestaan imodiumia... Yök. 

Tänään pystyin lääkkeiden avulla lähtemään mukaan katsomaan jäämiestä, Ötziä. Museo oli tosi kiva ja Ötzin tarina kiehtova. Nappasin museossa sellaisen taittotuolin itselleni ja istuskelin sillä. On se kumma, miten vähällä saa aikaan tuijotusta :D

Valitsimme reitiksi Bolzanosta Garmisch-Partenkircheniin vuoristotien. Emme suinkaan olleet ainoita sunnuntaiajelijoita, vaan prätkiä ja autoja sai toden teolla väistellä neulansilmämutkissa. Maisemat olivat henkeäsalpaavat!! Alpit on kyllä  huiput ;)

Espanjasta Ranskaan

Lähdimme Peñiscolasta kohti pohjoista syötyämme hyvän aamiaisen omassa huoneistossamme. Reitti kulki kohti Pyreneiden vuoristoa mm. Barcelonan ohi, mutta sinne emme tällä kertaa pysähtyneet. Voi kun olisikin aikaa olla joka paikassa pari päivää! 

Pyreneillä, Espanjan puolella, on pieni kaupunki La Jonquera, joka on ranskalaisten shoppailijoiden suosiossa halvemmanhintatasonsa vuoksi. Aiemmin tuolta haettiin lähinnä alkoholia ja tupakkaa, mutta nykyään siellä on iso outlet-ostoskeskus. Mekin poikkesimme siellä ja löysimme mm. Matulle hyvän syystakin ja minulle uuden lompakon. Jotenkin tuntui hassulta olla vuoristossa, pikkukylässä jättimäisessä ostoskeskuksessa! Vaikka kauhean korkealla tuo paikka ei kyllä vielä ole, moottoritie kulkee solassa ja korkeammat alueet ovat lännessä, Andorran tienoilla. 

Jonquerasta ajettiin melkein Marseille'hin, jossa sitten jonotettiinkin ruuhkassa melkein tunti ennen parkkeerausta vanhan sataman liepeille. Vietimme illan ihastellen upeaa satama-aluetta. Marseille vaikutti erityisen viihtyisältä kaupungilta ja satamassa riitti ihmeteltävää! Mikko tässä jo suunnittelee, että matkustamme eläkepäivinä usein Arcachonin kodistamme veneellemme Marseille'hin ;).  Taas Ranska yllätti positiivisesti! 

Matka jatkuu!

Kaksi viikkoa Nerjassa vierähti nopeasti. Lopuksi saimme vielä olla pari yötä ihanan kummipoikaani Akselin kanssa. Keskiviikkoaamuna pakkasimme kuitenkin auton taas täyteen ja suuntasimme kohti pohjoista. Tarkoituksena on pari ensimmäistä päivää ajaa melko paljon, jotta voimme sitten ihailla Alppeja enemmän. 

Valitsimme ensimmäiseksi yöpaikaksi Peñiscolan, joka sijaitsee Valenciasta pohjoiseen. Ajoimme sinne yhden pysähdyksen taktiikalla: lounastimme Valdepeñasissa. Aikamoinen reissuporukka siis jo ollaan, koska kilometrejä kertyi 700. 

Valdepeñas oli todella hiljainen San Juanin (paikallinen juhannus) vuoksi, mutta löysimme mukavan lounaspaikan. Olemme Mikon kanssa yöpyneet kerran Valdepeñasissa, mutta siitä on jo 11 vuotta, eikä juuri mitään tunnistettavaa muistunut mieleen..

Ajomatkan aikana maisemat vaihtuivat oliivipuista viinitarhoihin ja mielettömän suuriin ja hienoihin Bodegoihin eli viinitiloihin. Ehkä suuntaamme tänne joskus aikuisten matkalle? Rannikon läheisyydessä olivat taas kerran upeat vuoret, Serra de Bosques. Kuivaa oli edelleen, mutta havupuut lisääntyivät kyllä! 

Saavuimme alkuillasta yöpaikkaamme, Spa Natura Campingiin Peñiscolaan. Saimme majapaikaksi mukava rivitalohuoneiston. Alueella oli paljon tekemistä: uima-altaat, urheilukentät, pingis, kauneushoitola, minieläintarha (melkoisen kyseenalaiset olot elukoilla ..)

Ja vaikka mitä. Lapset kävivät uimassa ja sitten lähdettiin vielä Peñiscolan keskustaan syömään. Siellä on upea uimaranta ja vanha linna niemenkärjessä korkealla merenpinnasta. Ihailimme sitä kuitenkin vain etäältä tällä kertaa. Paikka vaikutti oikein kivalta lomakohteelta,joka on selvästi paikallisten suosiossa. Ulkomaalaisia ei juuri näkynyt. Mutta taas yksi paikka lisää, johon voisi tulla pitemmäksi ajaksi! 

Rentoa lomailua allit mustelmilla

Terveisiä täältä Nerjasta!

Kelien puolesta ei todellakaan ole ikävä Suomeen. Olemme seuranneet kauhuissaan suomalaisia sääennusteita ja olleet tyytyväisiä ratkaisuun olla koko kesäkuu pois. Toki muuten alkaa olla jo koti-ikävä, vaikka Nerja tuntuukin melkein toiselta kodilta. Mikon vanhemmilla on ollut asunto Nerjassa kohta jo kolmekymmentä vuotta, joten paikka on hyvin tuttu jo meillekin.

Mitä tähän lomailuun sitten on mahtunut?

1. Sippoloiden viikon mittainen vierailu. Oli muuten ihanaa ja rentoa!! 

Aika kului altaalla, syödessä, juodessa, pelatessa, kaupungilla hengatessa, marenkien parissa ja muuten vain ollessa! Mahtavaa!

2. Aventura Amazonia 

Melkein Marbellassa saakka sijaitseva kiipeilypuisto, vähän kuin Suomen Flowparkit. Mahtava paikka! Meidän 9 hengen porukka nautti täysin siemauksin, jotkut vähän matalammalla ja jotkut vähän korkeammalla. Liljakin näppäränä neitinä meni kaksi kertaa lasten radan läpi, vaikka minimipituudesta puuttuikin pari senttiä. Sitkeyttä se vaati, mutta hauskaa oli! Lassi, Tomi ja Mikko suorittivat punaisen radan, minä, Liina ja Matu oranssin, Jere ja Pörri sinisen ja Lilli vihreän! Koko värisuora siis! 

Oranssi rata oli ihan tarpeeksi vaativa meille kolmelle. Matias ihanasti piti äidistä huolen ja jäi odottamaan, että pääsin samaan kohtaan <3. Kuulemma täällä oli järkevämmät hakasysteemit kuin Suomesssa (en ole käynyt Flowparkeissa). Täällä hakaset aukesivat magneetilla, joten niitä ei tarvinnut voimalla painaa. Hyvin toimi ja haaroissa painaviin valjaisiinkin tottui. Ja oli kyllä sen verran pelottavaa, ettei valjaita siinä ehtinyt miettiä...Taas oltiin trendikkäästi mukavuusalueen ulkopuolella. 

3. Aquavelis

Parinkymmenen minuutin matkan päässä Torre del Marissa on vesipuisto, jonka valitsimme Sippoloiden kanssa myös vierailukohteeksi. Tämä puisto ei ole suuren suuri ja parempi olisi kyllä ollut Torremolinoksen vesipuisto, mutta emme jaksaneet enää ajella sinne asti. Sai siis luvan kelvata! Vesi oli vielä melkoisen kylmää, mutta niin vaan lapset jaksoivat painella erilaisia liukuja alas melkein neljä tuntia. Kyllä me aikuisetkin joitain mäkiä mentiin, mutta täytyy sanoa, että omat hurjimmat vuodet ovat takanapäin. Kaikki mäet sattuu ja kolhii jollain tavalla....

4. El Ingenio 

Eli tuttavallisemmin elinkeino. Tässä Torre del Marissa sijaitsevassa ostoskeskuksessa olemme käyneet pariinkin otteeseen. Sopivasti kauppoja ja isoin ruokakauppa tässä lähistöllä (Eroski). Toki Nerjassakin on lukuisia ruokakauppoja, mutta Eroski on valikoimiltaan ylivertainen. Tällä kertaa mukaamme tarttui mm. teppanyaki-grilli ja iiiiso paellapannu. Ehkä ensi kevään lettukesteillä tehdäänkin sitten metrin kokoisia lettuja? 

5. Bioparc

Sippolat lähtivät hyvin varhain perjantaiaamuna ja lapset olivat tietysti tosi harmissaan, kun kavereita ei enää ollutkaan. Tämän vuoksi päätimme lähteä heti perjantaina eläintarhaan Fuengirolaan. Arvoimme parin erilaisen merimaailman ja Bioparcin välillä. Molemmat Benalmádenan merimaailmat olivat kuitenkin saaneet Tripadvisorissa melko huonoja arvosteluja, joten päädyimme Bioparciin. Se olikin ihan hyvä valinta! Eläintarha on ihan keskellä Fuengirolaa. Siellä on alueet Madagascarille, Afrikalle ja Aasialle, eläimiä mukavasti ja niitä oikeasti myös näki. Hiukan ristiriitaiset tunteet kyllä ainakin minulle tulee aina eläintarhassa, mutta näytti siltä, että eläimet olivat tyytyväisiä oloihinsa. Hauskinta ehkä oli show, jossa erilaiset Etelä-Amerikan eläimet näyttäytyivät.

6. El Cañuelo  

Lauantaina pakkasimme auton täyteen rantakamaa ja suuntasimme 13 km Nerjasta sijaitsevaan El Cañueloon. Kävimme täällä muutama vuosi sitten toteamassa, että paikka on iltapäivällä jo ihan täynnä, joten olimme viisaampia ja ampaismme matkaan heti aamusta. El Cañuelo on ranta luonnonsuojelualueella, jonne pääsee ylhäältä parkkipaikalta bussikuljetuksella (2e per nenä edestakaisin). Kävelläkin sinne voi, mutta tässä kuumuudessa kaikkien tavaroiden kanssa...ei kiitos! Korkeusero on noin sata metriä! Olimmekin paikalla ensimmäisten joukossa ja saimme auton helposti parkkiin. Ranta ei ole perinteinen hiekkaranta, vaan se koostuu litteistä, veden hioimista kivistä. Suurimmat kivet olivat noin 15 cm halkaisijaltaan ja pienimmät ihan murusia. Mahtavia keräilykiviä :). Pystytimme leirin eli rantateltan ja alustat ja nautimme olostamme melkein kuusi tuntia. Ranta on hyvä snorklauskohde, sillä siellä on meren eläviä ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Nerjan Burrianalla (kaupungin suosituin ranta). Näitä otuksia pystyi tosin ihailemaan myös ilman snorkkelia, kun laskuveden aikana vesi oli niin matalalla, että saattoi kävellessä tutkailla merisiiliä ja merimakkaraa, erilaisia pikkukaloja ja simpukoita. Välimeren vesi on vielä k-y-l-m-ä-ä (20 astetta), joten Mikko oli meistä ainut, joka snorklasi kunnolla, vaikka kyllä me kaikki kuitenkin uimme. Rannalla olisi hyvä ollut olla rantakengät, joilla olisi helpommin voinut kävellä tutkailemassa otuksia, tämä muistiin ensi kerralle, nyt tuli kunnon jalkahieronta. Myös suppailua näytettiin harrastettavan tuolla ja sitäkin olisimme halunneet kokeilla! Eli ensi kerralla mukaan kengät, märkäpuvut ja sup-lauta (stand up paddle). Päivä oli todella kuuma, mutta onneksi rannalla on ravintola, johon pääsi vähän viilentymään. Kivet kuumenivat älyttömästi! Onneksi kukaan ei polttanut nahkaansa auringossa tai kivissä. Ehdottomasti kyllä käymisen arvoinen paikka! 

Nyt odotellaan Mikon veljeä Anttia, Sanelmaa ja kummipoika Akselia saapuvaksi huomenna illalla. Matka jatkuu todennäköisesti keskiviikkona kohti pohjoista. 

Ja niin...ne mustelmaiset allit. No ne tulivat siitä Amazonian oranssin radan jalkaheilurista eli sellaisesta kohdasta, jossa jalat olivat omilla pienillä puolillaan ja heiluivat holtittomasti..ei siinä auttanut kuin puristaa vaijeria täysillä ja siinä saivat sitten allitkin osumaa. Se oli pelottavaa.