Niin siinä sitten kävi, että minun mahapöpö ei vaan mennyt ohi, vaan kuume palasi takaisin ja vatsaoireet myös. Monta kertaa arvoin, lähdenkö lääkäriin, mutta aamulla aina oli ihan ok olo ja mieluummin matkattiin sitten eteenpäin.
Suuntasimme Wroclavista kohti Liettuaa, suorinta tietä. Jäi siis näkemättä esimerkiksi Varsova kokonaan, mutta minkäs teet. Puolan tiet olivat hyvin vaihtelevassa kunnossa. Välillä urat ja möykyt rytyyttivät autoa, välillä oli kunnon moottoritie. Kovasti siellä rakennetaan koko ajan uutta tietä, joten varmaankin muutaman vuoden kuluttua tilanne on jo ihan toinen. Pysähdyttiin syömään erääseen tien varren ostoskeskukseen ja siinä oli apteekki. Kävin kysymässä, saako Puolasta antibioottia ilman reseptiä ja saihan sieltä. Sellaista, jota Suomessa ei myydä laisinkaan. No, parempi sekin! Tuon lääkkeen avulla olo hieman koheni ja jatkettiin taas matkaa.
Yövyimme Liettuan Kaunasissa, joka vaikutti oikein nätiltä kaupungilta. Söimme illalla hyvässä grilliravintolassa kaupungin piiiiiitkällä kävelykadulla, mutta muuten paikka jäi kyllä näkemättä. Seuraavana aamuna lähdimme matkaan. Bongattiin ensimmäiset suomalaiset henkilöautot Liettuassa! Liettuassa ja Latviassa tehdään paljon tietöitä, jotka kyllä hidastivat matkaamme. Muutenkin Via Baltica on erittäin hidas verrattuna Saksa-Tanska-Ruotsi-reittiin. Nopeusrajoitus on pääsääntöisesti 90 tai alle, rekkoja ja tietöitä paljon. En kyllä suosittele tätä reittiä, mikäli tarkoitus on päästä paikasta a paikkaan b. Sen sijaan etenkin Baltian maiden tutkiskelu muuten onnistuu hyvin omalla autolla.
Hetken aikaa arvoimme, jäämmekö yöksi Pärnuun, Haapsaluun vai Tallinnaan. Meillä oli lautta varattu perjantaiaamupäivälle. Kun tietyöt Rigan jälkeen loppuivat, totesimme, että ehdimme kyllä vielä torstainkin aikana lauttaan. Ei kun soittoa TallinkSiljalle ja varauksen vaihto. Ajatus kodista tuntui aivan ihanalta jo tuossa vaiheessa!! Loppumatka sujuikin sitten hyvin, mitä nyt lautta oli puolisen tuntia myöhässä. Kotiovea kolkutettiin joskus puolen yön aikaan ja oma sänky kutsui! Via Baltica siis suoritettu Wroclavista Tampereelle "yhden pysähdyksen taktiikalla".
Minun vointini on myös alkanut kohentua, kiitos "laajakaista"-antibiootin. Perjantaina tulehdusarvo oli vielä 88, mutta tänään maanantaina on jo melko normaali olo. Väsymys vaan on melkoinen! Vielä en tiedä, mikä pöpö oli kyseessä, mutta senkin pitäisi pian selvitä.
11 100 km takana!
PS. En tainnut ottaa Via Balticasta yhden yhtä kuvaa...autossa istuminen vaati kaikki voimat! Kuvittele suomalainen maalaismaisema höystettynä lukuisilla kattohaikaroilla, siltä siellä näytti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja odotetaan kovasti :)