Via Baltica auton ikkunasta

Niin siinä sitten kävi, että minun mahapöpö ei vaan mennyt ohi, vaan kuume palasi takaisin ja vatsaoireet myös. Monta kertaa arvoin, lähdenkö lääkäriin, mutta aamulla aina oli ihan ok olo ja mieluummin matkattiin sitten eteenpäin.

Suuntasimme Wroclavista kohti Liettuaa, suorinta tietä. Jäi siis näkemättä esimerkiksi Varsova kokonaan, mutta minkäs teet. Puolan tiet olivat hyvin vaihtelevassa kunnossa. Välillä urat ja möykyt rytyyttivät autoa, välillä oli kunnon moottoritie. Kovasti siellä rakennetaan koko ajan uutta tietä, joten varmaankin muutaman vuoden kuluttua tilanne on jo ihan toinen. Pysähdyttiin syömään erääseen tien varren ostoskeskukseen ja siinä oli apteekki. Kävin kysymässä, saako Puolasta antibioottia ilman reseptiä ja saihan sieltä. Sellaista, jota Suomessa ei myydä laisinkaan. No, parempi sekin! Tuon lääkkeen avulla olo hieman koheni ja jatkettiin taas matkaa.

Yövyimme Liettuan Kaunasissa, joka vaikutti oikein nätiltä kaupungilta. Söimme illalla hyvässä grilliravintolassa kaupungin piiiiiitkällä kävelykadulla, mutta muuten paikka jäi kyllä näkemättä. Seuraavana aamuna lähdimme matkaan. Bongattiin ensimmäiset suomalaiset henkilöautot Liettuassa! Liettuassa ja Latviassa tehdään paljon tietöitä, jotka kyllä hidastivat matkaamme. Muutenkin Via Baltica on erittäin hidas verrattuna Saksa-Tanska-Ruotsi-reittiin. Nopeusrajoitus on pääsääntöisesti 90 tai alle, rekkoja ja tietöitä paljon. En kyllä suosittele tätä reittiä, mikäli tarkoitus on päästä paikasta a paikkaan b. Sen sijaan etenkin Baltian maiden tutkiskelu muuten onnistuu hyvin omalla autolla.

Hetken aikaa arvoimme, jäämmekö yöksi Pärnuun, Haapsaluun vai Tallinnaan. Meillä oli lautta varattu perjantaiaamupäivälle. Kun tietyöt Rigan jälkeen loppuivat, totesimme, että ehdimme kyllä vielä torstainkin aikana lauttaan. Ei kun soittoa TallinkSiljalle ja varauksen vaihto. Ajatus kodista tuntui aivan ihanalta jo tuossa vaiheessa!! Loppumatka sujuikin sitten hyvin, mitä nyt lautta oli puolisen tuntia myöhässä. Kotiovea kolkutettiin joskus puolen yön aikaan ja oma sänky kutsui! Via Baltica siis suoritettu Wroclavista Tampereelle "yhden pysähdyksen taktiikalla".

Minun vointini on myös alkanut kohentua, kiitos "laajakaista"-antibiootin. Perjantaina tulehdusarvo oli vielä 88, mutta tänään maanantaina on jo melko normaali olo. Väsymys vaan on melkoinen! Vielä en tiedä, mikä pöpö oli kyseessä, mutta senkin pitäisi pian selvitä.

11 100 km takana!

PS. En tainnut ottaa Via Balticasta yhden yhtä kuvaa...autossa istuminen vaati kaikki voimat! Kuvittele suomalainen maalaismaisema höystettynä lukuisilla kattohaikaroilla, siltä siellä näytti!

Kohti itää

Garmisch-Partenkircenin hotelli oli kyllä suloinen, Almenrausch und edelweiss. Hotelli sijaitsi Garmischin puolella ja auton sai aivan eteen (iso plussa!). Hotellin julkisivuun oli maalattu paikalliseen tyyliin alppimaisia kuvia ja sama tunnelma jatkui sisällä. Henkilökunta oli todella miellyttävää ja kaiken kaikkiaan palvelu ja huone olivat hyviä.

Aamulla Mikko ja lapset kävivät laskemassa yhden kesäkelkkaradan, mutta sitten oli aika jo jatkaa matkaa. Olimme jo aiemmin katsoneet, että olisi kiva vierailla Neuschwansteinin linnassa, joka oli noin tunnin matkan päässä. Linnaa on aikoinaan käyttänyt Walt  Disney esikuvana prinsessalinnalle ja kieltämättä siltä se kyllä näytti! Otimme tässä kohtaa tietoisen riskin, emmekä varanneet kierrosta. Linnaan pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerralla ja sen vuoksi opastettu kierros on pakollinen. Noh, varaus olisi kannattanut, koska seuraava lähtö olisi ollut 16.30, eikä meillä ollut aikomusta jäädä sinne pidempään. Harmi! Varaus olisi kuitenkin pitänyt tehdä muistaakseni kaksi vuorokautta etukäteen, eikä tällä matkalla kauheasti uskalla ennakoida. Hieno se oli myös kaukaa katseltuna! 

Toinen kohteemme tuona päivänä oli Dachaun keskitysleiri. Pohdimme kyllä, voiko lapsia sinne viedä, mutta se ei kyllä ollut niin paha. Emme tietenkään vieneet heitä mihinkään näyttelyyn tms tai kertoneet "suihkuhuoneiden" merkitystä. Lähinnä puhuimme vankileiristä. Lapsista siellä oli lähinnä tylsää... Vaikuttava paikka. Kuvia en sieltä viitsinyt ottaa. 

Illaksi ajoimme vielä Prahaan, jossa pikaisen iltapalan jälkeen painuimme pehkuihin. Aamulla ajoimme auton parkkiin yhden metrolinjan päättärille ja hyppäsimme metroon. Ihastelimme Prahaa muutaman tunnin ja metroilimme takaisin autolle. 

Olimme melko väsyneitä kaikki, joten päätimme ajaa vain nelisen tuntia, Wroclaviin. Tsekin ja Puolan maaseudut ovat kyllä tosi kauniita! Ja täytyy sanoa, että kaikki isommat tiet ovat täällä olleet tähän mennessä paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Ainoastaan Prahan keskustassa olisi tarvinnut maasturia..eipähän tarvinnut varoa autoa, vaan katuja!