Rakastuminen Ranskaan

Gentistä suuntasimme kaupunkiin nimeltä Arromanches-Les-Bains, joka sijaitsee Normandiassa. Tuon kylän rannalla rakennettiin Churchillin ideoima kelluva satama maihinnousun tueksi. Sattumalta osuimme myös kaksi viikkoa kestävään D-day-festivaaliin ja näimme monia veteraaneja, jotka olivat tulleet muistelemaan läheistensä kanssa hurjia tapahtumia. Oli hienoa nähdä heitä ja heidän painavia kunniamerkkirivistöjään. Yövyimme keskustassa pienessä hotellissa ja omistaja varoitti, että veteraanit saattavat juhlia melko äänekkäästi illalla. Olimme sen verran väsyneitä, että ajattelimme, ettei se haittaa. No ihme kyllä, ei se haitannutkaan, vaikka meteli oli uskomaton. Ensin soittivat säkkipillit ja niiden päälle alkoi vielä soida sota-ajan ikivihreät laulut. Kaiken päälle ihmisten nauru ja puheensorina! Mutta niin me vaan kaikki nukahdettiin, sen verran uuvuttavaa on matkanteko. 

Seuraavana päivänä ohjelmassa olivat Omaha Beachin valtava amerikkalaisten hautausmaa sekä Le Mont Saint Michel. Hautausmaa oli vaikuttava. Yli 9000 valkoista marmoriristiä (ja -tähtiä) viivasuorissa riveissä. Myös museon tarinat ja esineet johdattivat D-dayn tunnelmiin. Kaiken kaikkiaan hyvin koskettava paikka. Salakuuntelimme hetken skottiveteraania, joka oli 18-vuotiaana koulutettu kommandoksi. Hän oli nyt siis melkein 90-vuotias. Matias oli selvästi myös hyvin vaikuttunut koko maihinnoususta ja sen tapahtumista. Lilja ei ehkä ihan vielä ymmärtänyt tarpeeksi..

Kenttälounas maistui pysähdysalueella tämän jälkeen. Ranskan levähdyspaikat ovat hyviä ja niissä on yleensä aina vessat (melko siistit) sekä joskus jotain palveluja, kioski tms. Toki myös huoltoasemien luona on useimmiten pöytiä, joissa voi syödä omia eväitä. Rekkoja on paljon joka puolella! Tiet ovat onneksi tosi hyvät ja kaistoja 2-4.

Saavuimme Le Mont Saint Micheliin noin 14.30 aikoihin. Jo paljon aiemmin tuo upea saari näkyi horisontissa! Paikalla ei juurikaan ollut opasteita, miten tuolle luostarisaarelle pääsee, mutta lopulta ajoimme auton parkkialueelle ja siellä kävi ilmi, että saarelle menee non-stop bussi.  Nettisivuiltakaan ei kauheasti löytynyt infoa ja Ranskassa verkkoa ei koko ajan ollut. Pääsimme kuitenkin siis bussin kyytiin ja siltaa pitkin tuolle maagisella saarelle. Laskuvesi oli paljastanut merenpohjaa todella pitkälle, eikä varsinaista merta edes näkynyt. Merenpohjaa oli tutkimassa useita ryhmiä, mutta me suuntasimme suoraan ylös luostariin. Yllättävän paljon saarella oli turistikauppoja ja ravintoloita, mutta tunnelma oli silti viehättävä. Itse vanhaan luostariin maksoi  9€ sisään aikuisilta, mutta se oli kyllä joka euron arvoinen paikka. Rappusia noustiin paljon! Lapsetkin jaksoivat todella hyvin ihastella vanhoja rakennelmia ja puutarhaa, joka sijaitsi useita kymmeniä metrejä merenpinnasta. Kyllä siinä muutaman kerran mietti, miten ihmeessä koko pytinki on saatu pystyyn! 

Päivän päätteeksi päätimme urakoida matkaa eteenpäin. Kohteeksi valikoitui Winnien ja Timon suosituksesta Arcachon, jossa sijaitsee Euroopan (?) korkein dyyni. Saavuimme perille vasta yhdentoista aikaan illalla ja KAIKKI majoituspaikat olivat täynnä! Emme olleet älynneet, että oli perjantai ja ilmeisesti paikka on täynnä viikonloppuisin... Leirintäalueet eivät olleet enää auki tuohon aikaan ja osa niistä oli selvästi vielä kiinni, koska ei ole lomakausi. Lopulta muutaman ei-oon jälkeen tartuimme Hotels.comin tarjoukseen ja suuntasimme aivan Arcachonin keskustaan hyvään hotelliin, jossa tosiaan oli ainoa perhehuone vapaana koko paikassa. Nukkumaan pääsimme noin 00.30... Mutta uskomattoman hyvin lapsetkin jaksoivat!