Portugali ei vakuuttanut autoilijaa

A Coruñasta lähdimme aamulla ajamaan kohti Santiago de Compostelaa, pyhiinvaeltajien kaupunkia. Ajomatkaa oli vain tunnin verran ja sehän sujui ihan heittämällä. Lapsista on tullut jo tosi reippaita automatkailijoita. Kumpikaan ei ole valittanut nälkää, pissahätää tai muutakaan hätää. Tylsää on tietysti välillä ja jotain nahistelua on ollut, mutta kaiken kaikkiaan takapenkki on ollut tyytyväinen. Viihdykkeitä riittää. On iPad, Nintendo, elokuvia, kirjoja, värityskirjoja yms. Molemmilla on myös omat kuulokkeet, jolloin voi rauhassa puuhastella omiaan. Yllättävän vähän lapset ovat autossa nukkuneet, välillä vaan vähän. 

Mutta takaisin Santiago de Compostelan reissuun! Saimme auton parkkitaloon (niin kuin muissakin kaupungeissa) ja lähdimme suunnistamaan kohti katedraalia. Käytiin museossa ihmettelemässä vanhoja taideteoksia. Katedraali oli komea ja kaupunki ihan kiva, mutta ehkä siitä oli suuremmat odotukset kuin todellisuus sitten oli. Tai sitten olisi vaadittu monen sadan kilometrin vaellus, että se olisi tuntunut jotenkin erityiseltä näiden kaikkien vanhojen kaupunkien ja katedraalien jälkeen. Hieno se oli, mutta ehkä siitä oli jotenkin vielä romanttisempi mielikuva. Vaeltajia kyllä näkyi, myös yhdet suomalaiset tulivat vastaan. 

Lounas...

Seuraavana kohteena olikin sitten jo Portugali. Yöksi suunnistimme Lissaboniin, mutta matkalla poikkesimme Coimbraan lounaalle. Coimbra on vanha sekä entinen pääkaupunki ja siellä on myös yksi vanhimmista yliopistoista. Auto parkkiin ja menoksi. Osuimme sattumalta ravintolaan nimeltä Jardin da manga. Ravintolan vieressä oli 1500-luvulta peräisin oleva suihkulähde, jonka pulut olivat vallanneet. Jäimme terassille niitä ihmettelemään, vaikka lämpöä olikin yli 30. Tarjoilijasetä kertoi meille auliisti Coimbrasta ja ravintolasta sekä yleisesti Portugalista. Yllättävän hyvin ymmärrettiin toisiamme puhumalla espanjan ja portugalin sekoitusta. Söimme Mikon kanssa paikallista erikoisuutta eli kolme päivää haudutettua vuohta. Hyvää se oli, mutta annos oli mielettömän suuri ja tarjoilija suorastaan pettynyt, kun emme jaksaneet kaikkea... Coimbran vanhakaupunki oli viehättävä, siellä ei juurikaan ollut turisteja. 

Olimme varanneet taas hotels.comin kautta huoneen Lissabonista, 50€/yö ja sisälsi vielä aamiaisenkin! Ei paha. Suuntasimme siis sinne ja nukkumaan. Seuraavana aamuna kävimme tsekkaamassa Belemin tornin, joka on rakennettu 1500-luvulla löytöretkeilijöiden lähtöpaikalle, eritysesti Vasco da Gaman kunniaksi. Lähellä sijaitsee myös Padrão do Descobrimientos eli löytöretkeilijöiden muistomerkki, joka lienee kuuluisimpia Lissabonin nähtävyyksiä. Näiden nähtävyyksien alue oli melko rähjäinen ympäristöltään. Auton kyllä sai tosi lähelle, sillä alue sijaitsee noin 7 km keskustasta. 

Portugali ei meidän mielestämme ole hyvä autoilumaa kokeneellekaan ajajalle. Tiet ovat paikoitellen melko kehnossa kunnossa ja liikenne aggressiivista varsinkin kaupungissa. Kadut ovat kapeita ja liikennejärjestelyt jokseenkin outoja. Ehkä 5000 kilometrin ajomatka myös alkaa jo painaa ja kaikki asiat ärsyttää!

Saimme kuin saimmekin auton siirrettyä  vielä Lissabonin vanhakaupungin, Alfaman, kylkeen ja kapusimme korkealle kukkulalle. Lapset alkoivat olla jo vähän tylsistyneitä ja täytyy sanoa, ettei tuo alue kyllä ollut erityisen hieno. Koirankakkoja oli vähän väliä keskellä katua ja kaikki oli likaista ja rähjäistä. Niinpä päätimme, että lähdemme ajamaan eteenpäin kohti Espanjaa. 

Urbaania taidetta...

Summa summarum.. Portugali oli selvästi köyhä ja hiukan rähjäinen, ihmiset olivat kuitenkin ystävällisiä ja iloisia. Lissaboniin voisi mennä uudelleen, mutta ei autolla. Ehkä autoilijalle ei tosiaan jää yhtä hyvää kuvaa maasta kuin lentomatkailijalle!